TV-kaappi

Tämä ei nyt liity vaneriin mitenkään, mutta vanerista lähteneeseen tuunausintoiluun kylläkin. Vuoden aikana on valjennut, ettemme todellakaan miettineet muutama vuosi sitten yhtään mitään lapsiin liittyvää hankkiessamme nykyisen TV-tasomme:

Muutenkin olen kyllästynyt, että telkkari on jatkuvasti näkyvillä pölyttymässä, kun sitä ei edes kovin paljoa tule enää katsottua. Paras ratkaisu oli piilottaa telkkari kaappiin. Ehdin jo suunnitella hyllyä, johon kiinnittäisin vaneriset ovet. Löytyi kuitenkin parempi ratkaisu.

Netistä löysin tuunaajien suosiossa näköjään olevan täyspuisen Ikean Markör-TV-kaapin, jonka valmistus on jo harmillisesti lopetettu. Torissa niitä on silloin tällöin myynnissä. Osto-operaatio ei ollut kuitenkaan niin yksinkertainen. Monet olivat laittaneet "ostetaan"-ilmoituksen, ja itsekin selailin jatkuvasti myyntisivustoja. Yhtenä aamuna sattumalta tori.fi:hin oli ilmestynyt juuri vaaleamman ruskean sävyinen kaappi, ja tällä kertaa en myöhästynyt. Samana iltana olohuoneessamme seisoi pakettiautolla noudettu Markör-kaappi. Hintakaan ei päätä huimannut.

Päätin maalata kaapin valkoiseksi. Sain tähän hyvät ohjeet tutulta.

1. Maalipesu (pullossa ohje)

2. Erittäin kevyt karhennushionta hiomapaperilla käsin (pinta vähän himmeäksi, kiilto vähenee). Voi jättää hiomattakin.

3. Maalaus
- ensin Otex Akva -vesiohenteista tartuntapohjamaalia 1 kerros
- sitten Helmi Puolihimmeä -kalustemaalia, joka on vesiohenteinen, mietohajuinen kalustemaali. Tätä kaksi kerrosta (0,9 litraa).

Vanha TV-taso pääsi lapsen leikkihuoneeseen, koska se on täydellisen korkuinen 1-vuotiaalle pojalle kirjahyllyksi, lelujen säilytykseen ja pöydäksi. Toisesta avoimesta hyllystä sai vielä Ikean BUSA-leikkitunnelin kulkemaan läpi. Pojan leikkihuone alkaa olla varsin valmiina  - ainakin kunnes ilmaantuu uusia projekteja. ;)

Vaneri-ideoinnin synnyn vuosipäivä lähestyy - hoitopöydästä kaikki alkoi

Vielä vuosi sitten muotoonleikattu vaneri ei kuulunut sanavarastooni. Kaikki alkoi (HUOM) mieheni ideasta, kun tulimme esikoispoikamme kanssa synnytyssairaalasta kotiin 8.7.2015. Poika oli alusta saakka jäntevä ja käyristi selkäänsä jo voimakkaasti yhden päivän ikäisenä. Pesukoneen päälle asetettava hoitoalusta ei tuntunut järin tukevalta ratkaisulta. Siispä mies mittaili aikansa kylppäriä ja lähti pakettiautolla Bauhausiin. Kotiin hän toi millilleen tilaan sopivan vanerilevyn, johon oli leikattu lovet pesukoneen putkia varten. Hän kiinnitti nastoilla levyyn vahakankaan, jotta levystä ei jää tikkuja ja levy on helppo pyyhkiä liasta ja roiskeista. Levy on ollut vauvavuoden ajan pienessä kylppärissämme ehdoton, koska siihen ovat mahtuneet hoitoalustan lisäksi reunoille myös vauvanhoitotarvikkeet.

Tästä siis lähti oma innostukseni vaneriin. Erilaisten asioiden suunnittelu on aina kiinnostanut minua, ja omasta mielestäni varsinkin lastenhuoneen sisustuksen on kiva olla mielikuvituksellinen eikä valmiiksi kaupasta ostettu. Toiveeni on, että poikammekin innostuu tästä harrastuksesta ja voimme myöhemmin ideoida ja toteuttaa yhdessä vaneri-ideoitamme.

Tällä hetkellä päässä risteilee monia ideoita lastenhuoneeseen tulevaisuudessa, mm.
- parvisänkyyn tehtävä maja ylös, kun poika ei vielä ole tarpeeksi vanha nukkumaan siellä
- parvisängyn reunat voisi päällystää levyllä ja dc-fixillä ja tehdä alaosasta erillisen majan/tilan
- puolapuut kattoon, sängystä voisi poistua myös "flengaamalla" narulla
- katon rajaan erillinen tasanne majaksi
- erilaisia taloja, joita voi yhdistää esim. juna- ja autorataleikkeihin. Vanereihin voisi sahata tunneleita ja luukkuja, joista junat ym. voisivat kulkea

Tekeillä on jo metsän eläimet -aiheinen levy, josta teen pojan huoneen oviaukkoon erillisen oven. Siihen sahaan pojan mahduttavan luukun, johon voi yhdistää Ikean leikkitunnelin. Poika voisi siis kontata huoneeseensa tunnelia pitkin. Aikuiset voisivat sitten avata oman ovensa. Tästä lisää myöhemmin.

Piknik

Nyt pääsee meillä piknikille vaikka olohuoneen lattialle! Ikean vanha kunnon arkistohylly on osoittautunut monipuoliseksi. Leikkikeittiöön ei tarvittu kaikkia irrotettavia hyllylevyjä, joten toisesta tein taustan kotiäidin kokkitauluun ja toinen sai iloisen piknik-ilmeen näin kesän kunniaksi.

Kuva on Tigerin vihkosta ja kukat on leikelty punaisesta ja keltaisesta dc-fix-kontaktimuovista. Tyhjille lautasille on kiinnitetty valkotaulu-dc-fixiä, joten niihin lapsi voi itse piirtää mieleiset piknik-eväät. :)

Löysin kierrätyskeskuksen "näprä"-osastolta 1,40 eurolla kuluneen pelin, joka sopii kuin nokka naamaan juuri tähän leikkiin. 

Levy on täydellisen kokoinen myös vaikka tietokoneen alustaksi sohvalla istuskellessa. Juhlissa sr on taas iloinen ja käytännöllinen alusta kahvitteluun, kun ruokapöydässä ei ole tilaa syödä.

Leikkikeittiö arkistohyllystä

Ikean tumma, aina sotkuinen ja pölyinen arkistohyllymme on meinannut jo monta kertaa lähteä kierrätyskeskukseen. Onneksi ei kuitenkaan lähtenyt, koska päätin antaa sille uuden elämän leikkikeittiönä. :) 

Avohylly oli karmea. Aina sotkuinen ja keräsi nopeasti pölyä.

Suunnistin siis jälleen Bauhaisiin ja  tilasin 4 kpl kuusivanerilevyjä (40x60 cm, 12 mm). Päällystin levyt samalla dc-fix-kontaktimuovilla, jota olin käyttänyt aiemminkin tehdessäni leikkiseinää. Kiinnitin levyt hyllyyn oviksi saranoilla. Oviin ruuvasin vetonupit. Ovet pysyvät kiinni magneettilukoilla. "Kaakeliksi" tuli myös dc-fix-tarraa Etolan alelaarista. Keittiön tasot päällystin valkoisella dc-fixillä.

Suurin hitti on tällä hetkellä ovien avaaminen ja sulkeminen sekä alakaappien tyhjentäminen.

Tyhjä vuoka oli tylsä, joten tein siihen väliaikaisesti pikana vanulla täytetyn paperisen mustikkapiirakan.

Arkistohyllykeittiö on leikkihuoneessa. Sen lisäksi poika sai oman työpisteen myös oikeaan keittiöömme. Näin äiti saa ruuat tehtyä ilman että joku säätelee liesien ja uunin lämpötiloja jatkuvalla syötöllä... Kupit, pannu ja keittokirja kiinnitetty naruilla, etteivät huku/leviä lattialle.